Koc Page Tavastia Klubi, Helsinki

Pehmeä-ääninen Eirik Glambek Bøe, flunssainen Erlend Øye, kaksi akustista kitaraa ja sähköpiano. Näistä aineksista rakentui norjalaisen Kings of Conveniencen sunnuntainen Tavastian-keikka, joka hiljensi kaiken maailman rokkipoliisit alta aikayksikön.

Glambek Bøen sanoin turhankin hyvin käyttäytyvä monilukuinen suomalaisyleisö sai kuulla kauniita ja äärimmilleen yksinkertaistettuja kitaraversioita lähinnä uusimman Riot on an Empty Street -albumin alunperin ripauksen muhkeampaan muotoon kirjoitetuista kappaleista. Toisia tuotoksia värittivät satunnaiset, aluksi hatarilta kuulostavat pianosäestykset, jotka nekin hioutuivat pidemmissä erissä soitettuina timanteiksi setin loppua kohden. Täsmällinen Glambek Bøe ja erehtyväisempi Øye todistivat, ettei rockin tarvitse toimia äänenvoimakkuuden ehdoilla, etenkään jos soittajat vakuuttavat kyseisen parivaljakon tapaan omalaatuisilla taidoillaan. Yleisö on myös oppinut viime vuosina keikkailemaan äänettä, kiitos juuri Kings of Conveniencen ja Turin Brakesin kaltaisten esiintyjien omalta osaltaan aloittaman suuntauksen, jota esimerkiksi José Gonzalez on ansiokkaasti jatkanut hämyisille klubeille sijoittuvilla yhden miehen konsertoinneillaan.

Pääasiassa Glambek Bøen osuvasti välispiikkaaman konserttimaisen keikan kantavana juonena toimi kalpean Øyen alkupuoliskolla kohtalokkaalta vaikuttanut sairastelu. Muusikon voimat vienyt kuume onneksi hellitti aspiriinin alettua vaikuttaa heti lavalla käydyn ”jatkaako vai eikö jatkaa” -henkisen harkintakeskustelun positiivisen lopputuloksen jälkeen. Pikkupoikamainen Øye riehaantui jälkimmäisellä keikkapuoliskolla jopa hassuttelemaan Jarvis Cockerin jalanjäljillä kulkevin flegmaattisin tanssiaskelin. Tämä uuden albumin Homesick-nimisellä avausraidalla alkanut ”toinen puoliaika” osoittautuikin lopulta keikan ehdottomaksi huipennukseksi. Homesick sopi nimeltään täydellisesti tunnelmaan ottaen huomioon Øyen huonot Suomi-kokemukset, joihin lukeutui hänen kertomansa mukaan tämänkertaisen syysflunssan lisäksi edellisen vierailukerran ruokamyrkytys. Nokkela Glambek Bøe vitsailikin berliiniläistyneen soittokaverinsa kustannuksella kertomalla tämän kaipuusta Berliinissä poikansa kotiinpaluuta odottavan äidin hoivaan.

Loppupuoliskolla kuultiin myös muun muassa Röyksoppin Versus-levyä varten tekemästä remiksauksesta tuttu I Don’t Know What I Can Save You From, uuden albumin kiva Gold in the Air of Summer sekä ihanaäänisen naisvokalisti Feistin levyllä tähdittämä, tällä kertaa Glambek Bøen vaisuhkosti tulkitsema The Build-up. Lopuksi tapahtui vieno tanssitus I’d Rather Dance With You -biisin voimin, eikä unohtaa voi myöskään hassujen puheiden siivittämää Voi Voi -euroviisurallia tai Erlend Øyen sooloversiointia norjankielisestä masennusaiheisesta radiohitistä, jonka mukana yleisö laitettiin yllättäen laulamaan – norjaksi tietenkin. Tunnelma tosiaan oli maaginen, kun täysi salillinen paikalleen jähmettyneitä keikkavieraita lauloi vakavissaan tuiki tuntematonta melodiaa yhteen ääneen ja naputti samalla pedantisti sormiaan käskettyyn tahtiin.